Helinä kirjoitti ihanasti yksinäisyydestä viestissään: http://helinakeiju.blogspot.com/2008/01/yksinisyys.html
Joten niin kirjoitan nyt minäkin:
Luulenpa että viimeisen vuoden masennuksen ajan en ole pitänyt tarpeeksi yhteyttä perheenjäseniin ja ystäviin sillä tunnen oloni nyt kieltämättä hiukan hylättyksi.
Järjestelen kaimani kanssa kynttilä bileitä eli naisten illan istujaisia ja kutsumistani ystävistä ja perheenjäsenistä vain 1 pääsee tulemaan, ja olin kutsunut 7.
Voitte siis kuvitella että olo on vähän orpo. Olisin niin kovasti halunnut jutella ystävilleni ketä en ole nähnyt pitkään aikaan, mutta...
Syy kyllä tähän löytyy minusta. En ole antanut aihetta laittaa itseäni tärkeyslistoille, en ole kertonut ystävilleni miksi en ole ollut heihin yhteydessä. Joten itseään on katsottava suoraan silmiin ja löydettävä oma osa-syyllisyytensä. (menneestä) Masennuksesta huolimatta.
Olen aina pitänyt yksin olemisesta, mutta kieltämättä silloin kun haluaisi järjestää jotain hauskaa niin on ikävää kun ei ole ystäviä kenelle järjestää.
Mutta tänään menen ja pidän hauskaa! Saanpahan tavata uusia mahdollisia ystäviä.
************
No comments:
Post a Comment